Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 16.7.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Brent on tavallinen koulupoika, jonka isä kuolee auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden jälkeen Brent syyttää tapauksesta itseään ja masentuu rankasti. Itsetuhoisuus ja masennus ajaa Brentiä itsemurhan partaalle. Samaan aikaan koulun päättäjäiset lähestyvät. Kun Brent kieltäytyy Lola-nimisen tytön tanssiaiskutsusta, hän saa huomata että Lolalla ei olekaan kaikki muumit laaksossa…
En oikein tiedä mitä ajatella tästä elokuvasta. Päällisin puolin ei olisi voinut arvata että leffa onkin Hostel-tyyppistä kidutuspornoa, eikä kokonaisuutena kovin nautittava. Homma menee niin överiksi että melkein pahaa tekee. Tällaisia elokuvia nähneenä voin kuitenkin sanoa että tämä ei ollut pahimmasta päästä. Jossain vaiheessa irrationaalisuudelle ja jonkinasteiselle epäloogisuudelle asettui jopa koomisia piirteitä. Leffa on synkkä ja oksettava, mutta näyttely ja elokuvan trillerivaikutus on ällistyttävää.
Erityisesti tämäntyyppisissä elokuvissa pidän siitä kuinka leffan aikana suorastaan kasvatetaan sitä vihaa ja inhoa johon uppoutuu samaistumaan niin että tekisi mieli vääntää pahikselta niskat nurin. Tässä elokuvassa tämä kosto-efekti on hyvin toteutettu. Kokonaisuutena en kuitenkaan pystynyt niin paljon nauttimaan, siksi pojot fiftyfifty. Lisäksi tämä mielipuolinen mustasukkaisuus-setti on nähty jo niin monta kertaa. Jos et kestä esimerkiksi pääkallon porailua ja loputtomalta tuntuvaa kidutusta, älä ihmeessä katso tätä pätkää.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
