Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 22.7.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Wit kertoo amerikkalaisen runouden professorista Vivian Bearingistä, jolla todetaan vakavanlaatuinen syöpä. Tähän erikoiseen syöpään on olemassa erikoinen hoitomenetelmä, jota kokeillaan professoriin. Hoitomenetelmä on rankka ja pitkä, ja professori kärsii siitä osansa. Samalla Vivian muistelee menneitä, ja löytää asioille uusia merkityksiä…
Tajuttoman tylsä elokuva. Leffassa brassailtiin sivistyssanoilla ja hienoilla termeillä, joista ainakin minulla puolet meni yli hilseen. Leffa yritti olla jotain runollista ja kaunista, mutta minä en ainakaan sitä tajunnut. Paljon katsojalle suunnattuja yksinpuheluita, joista tuli sellainen olo kuin lukisi Shakespearea, ei niinkään kuin katsoisi elokuvaa… tylsyyden multihuipentuma, enkä jaksanut keskittyä yli puolet ajasta. Emma Thompson oli ihan hyvä, mutta mitä järkeä kun koko juoni on kuraa. Yksi tylsimmistä draamoista mitä olen nähnyt. Loppu alusta asti ennalta-arvattavissa.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
