Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 6.1.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Traumatisoitunut Vietnamin sotaveteraani Jacob Singer huomaa että sodan jälkeinen elämä ei olekaan sitä mitä hän luulee, kun hän näkee ”demoneita”, sekä hänen kuollut poikansa käy visitillä… Jacob näkee myös paljon unia elämänsä eri vaiheista, eikä lopulta osaa erottaa maailmoja toisistaan…
Täytyy sanoa että yleensä vaitonainen ja tylsä näyttelijä Tim Robbins vetää tässä elokuvassa parhaan roolisuorituksensa ikinä. Leffassa on myös yksi lemppareistani, nimittäin Pruitt Taylor Vince, mutta nuorena ja solakkaana! Omituista nähdä tuo tuttu paksukainen tällaisena. Jacob’s Ladder on sellainen mindfuck-elokuva, josta tykkää vaikka ei tajua paskaakaan. Elokuva oli omituinen, enkä edelleenkään tajunnut pointtia, mikä tarkoittaa sitä että joudun ehkä katsomaan elokuvan uudelleen. Leffa on Donnie Darkon ja muiden vastaavien tapaan erittäin vaikuttava, ja jättää sanattomaksi. Psykologisista / surrealistisista elokuvapläjäyksistä must-see.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
