Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 15.3.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
César on irtosuhteita harrastava komea poikamies. Vanhempiensa rikkaudet perittyään César elää huoletonta hedonistista elämää. Syntymäpäivänään mies kuitenkin tapaa elämänsä rakkauden, Sofían. Samalla häntä piinaa ilkeä ex-tyttöystävä Nuria, josta hän yrittää päästä eroon. Tapahtuu kuitenkin onnettomuus, ja César menettää kasvonsa. Miestä piinaavat myös oudot unet, kunnes César on siinä pisteessä ettei tiedä enää mikä on totta ja mikä unta…
Nyt täytyy sanoa että vihaan Amerikan elokuvapolitiikkaa. En tiennyt että Vanilla Sky on suora kopio tästä elokuvasta. Pitihän se arvata; näitä tapauksia on niin monia (karkeana esimerkkinä Quarantine vs. [REC]), kun amerikkalaiset päättävät tehdä englanninkielisen version jostain ulkomaisesta elokuvasta. Mutta itse elokuvaan: Koska Abre los ojos on alkuperäinen, se on tietenkin parempi kuin kopio. Vanilla Sky hieman rikkoi visiotani elokuvasta, kun näin sen ennen tätä.
Penélope Cruz näyttelee molemmissa elokuvissa, mutta tässä vielä hurmaavammin. Cruz on sellainen näyttelijä, johon katsoja helposti ihastuu. Harva elokuva saa minut itkemään, mutta tämä on yksi niistä. Leffa on ennen kaikkea upea, mutta surullinen. Täytyy sanoa että pidän Eduardo Noriegasta paljon enemmän kuin Tom Cruisesta. Leffa olisi kyllä saanut jatkua loppuratkaisun jälkeenkin, kuten Vanilla Skyssa. Tämä alkaa olla jo klassikko, jota en voi kuin suositella!
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
