Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 10.9.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
16-vuotiaan Liljan äiti muuttaa Amerikkaan uuden miehensä kanssa, ja mitätöi lapsensa huoltauuden. Lilja jää aivan yksin, rahattomana ja kodittomana asumaan Venäjälle, ainoana kaverinaan vieläkin nuorempi Volodja. Lilja etsii jatkuvasti keinoa päästä pois maasta jossa ei ole mitään muuta kuin huumeita ja huoraamista, kunnes tapaa Andrein. Muutto Ruotsiin töiden perässä vaikuttaa lupaavalta…
Danguole Rasalaiten tarinaan perustuva Lilja 4-Ever on elokuva jossa ei tapahdu mitään hyvää. Elokuva on äärimmäisen ahdistava, ja masentava. Leffa herättää paljonkin ajatuksia, sillä se on kuin tosielämästä revitty. Elokuva on koskettava ja järkyttävä, ja jättää katsojaan jälkensä. Omat ongelmat tuntuvat tämän elokuvan katsomisen jälkeen todella pieniltä. Kerrassaan rankka kuvaus huonommista oloista.
Elokuva on hyvä, koska se on todella hyvin tehty, ja siksi äärimmäisen realistinen. Sitä voisi sanoa huonoksi elokuvaksi siksi koska se on niin depressiivinen ja julma juoneltaan. Toivoa ei ole eikä näy, mistä syystä elokuva on melko työlästä katseltavaa. Musiikki elokuvassa on miljööseen täydellisesti osuvaa. Vaikka elokuva järkyttääkin, se avaa katsojan silmät.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
