Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 22.12.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Oscar on huumeidenkäyttäjänuori, joka saa surmansa Japanissa jonka jälkeen leijailee yläilmoissa katsellen ihmisten elämää…
Arvio sisältää pieniä spoilereita. Tunnen jonkin verran Gaspar Noén tuotantoa, ja tykkäsin Irréversiblestä. En kuitenkaan tajunnut katsoa tämän elokuvan taustoja ennen katsomista, enkä näin ollen tiennyt siitä etukäteen yhtään mitään. Kesken katsomisen tuli kuitenkin tuttu olo, ja viimeistään ensimmäisten ”shokeeraavien” kohtausten jälkeen ymmärsin kyseessä olevan Gaspar Noé.
Niille ketkä Noén aivoituksista eivät tiedä, tämä elokuva on Irréversiblen tapaan häiritsevä, moraalisesti kyseenalainen, kieroutunut, järkyttävä, ja ennen kaikkea erilainen. Sinun ei kannata katsoa elokuvaa jos et ole henkisesti karaistunut, valmistautunut, tai et siedä elokuvassa ärsyttäviä välkkyviä valoja, pyörivää pahan olon aikaan saavaa kuvaustapaa, huumeidenkäyttöä, heiluvaa kameraa, pornografiaa, spermaa, psykedeelisiä kuvia ja värejä, epileptikoille vaarallista välähtelyä, homoseksiä, aborttia, imetystä, väkivaltaa, haureutta, verta, lapsen kärsimystä, tai kasvojen yksityiskohtaista murskaantumista…
Elokuvan ensimmäinen puolisko oli loistava, omaperäinen, ja upea. Leffan alun ensimmäisen persoonan kuvaustapa saa katsojan samaistumaan päähenkilöön, ja tavallaan kokemaan tapahtuneet itse. Elokuvan miljöö on värikäs mutta samalla synkkä ja ahdistava. Leffan toisen puoliskon aikana kuvaustapa muuttuu kolmannen persoonan objektiivisempaan tyyliin, ja koko idea loppuu ja leffan loppuaika leijutaan Tokion yllä kyllästymiseen saakka…
Erityisesti elokuvan puutteellinen ja suppea juoni ärsyttää, ja etenkin elokuvan loppuosa. Leffa on liian pitkä, pointiton, typerä, ja liiankin provosoiva. Minuun epämoraaliset tehokeinot eivät uppoa, eikä leffa edes onnistunut järkyttämään tai herättämään ajatuksia kuten Irréversible. En tykännyt viimeisen tunnin pornografiasta, sillä en minä pornoa tullut katsomaan vaan elokuvaa. Leffan jälkeen oli vähän sellainen olo että mitä ihmettä minä juuri katsoin.
Enter the Void on liian pitkä elokuva, ja kaikkien niiden ylhäältä kuvattujen kohtausten aikana olisi ehtinyt piirtää kartan kaupungista… leffan idea katoaa rajusti päähenkilön kuoltua, ja loppu on pelkkää tylsää hölynpölyä joka on taidenimikkeen taakse piilotettu. Taidetta ok, mutta taidekin voi olla viihdyttävää. Tämä ei ollut.
Pojot Gasparille taas siitä että joitakin tämä saattaa järkyttää ja ärsyttää. Pojot myös leffan alusta, mutta kokonaisuus menee pahasti harakoille. Täytyy sanoa että elokuva oli mielenkiintoista vaihtelua, ja etenkin viimeiset minuutit olivat jopa hienoa ja huvittavaa. Toisaalta tässä on erilaisia fiiliksiä herättävä elokuva, mutta ei missään mielessä mikään kovin hyvä filkka. Aika ahdistava, ikävä ja ikävystyttävä pätkä. Jos katsot tämän, valmistaudu ja katso varauksella! Ei todellakaan kaikille.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
