Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 22.3.2011, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Promised Land of heavy Metal on suomalaisuutta nostattava dokumentti. Kokonaisuutena dokkari käsittelee hyvin suomalaista ”heviä”, mutta itseäni ärsytti filkassa niin moni asia että en pidä sitä kovin hyvänä hevidokkarina. Dokumentin on ohjannut Suomen ensimmäiseksi hevibändiksi tituuleratun Sarcofaguksen pääjehu, heviseniori Kimmo Kuusniemi. Jäi sellainen kuva, että Kimmo ei taida tietää modernista metallista hölkäsen pöläystä. Itse kun käsitän modernin metallin ja klassisen hevin täysin eri asioiksi. Vanha hevi on enemmänkin rokkia, en nimittäisi sitä metalliksi.
Yksi ärsyttävimmistä asioista on elokuvan huono englannin kielen osaaminen. Luulisi Kimmonkin jo oppineen kun on ulkomailla asustellut. Suurin osa haastateltavista ja haastattelijoista olisivat voineet ottaa yhden englanninkielen ääntämistunnin lisää. Ville Valolle täydet pojot tästä, hänellä kun on täydellinen englannin kielen ääntämys. Muuten oli suurelta osin karmeaa kuunneltavaa. Plussat toisaalta myös siitä että kertojana oli ehta britti.
Dokkari on editoitu surkeasti. Puolitoistatuntinen sisältää täysin turhaa materiaalia, joka ei naurata. Kimmo tuppaa kysymään myös vääriä kysymyksiä, joita itse en olisi kysynyt välttämättä. Dokkarin uskottavuus pettää monessa kohtaa. Miksi niitä kuvaajia ja mikrofoneja pitää kuvata joka ikisessä otossa? Dokkarin pääpaino on haastateltavissa, ihmisissä, musiikissa, ei niissä dokkarin tekijöissä. Ärsytti kun puolet dokkarista kuvattiin kuvaajia ja mikki näkyi koko ajan haastateltavan pään yläpuolella. Editoijat, pliis!
Minua myös harmittaa että dokumenttiin ei saatu enempää matskua suomalaisesta black metallista, joka ei ole niin toissijainen asia jota dokumentissa annetaan ymmärtää. Suomibläkkiksen pioneereja löytyy jo 80-90-luvun vaihteesta saakka, eikä olisi varmaan ollut iso vaiva saada Hornalta, Beheritiltä, Impaled Nazarenelta tai muulta bändiltä sanasta videolle. Toisaalta ymmärrän hyvin että he eivät halua paska-mainstream-dokkariin alistua. Enochian Crescent kuitenkin alistui.
Ymmärrän että dokumentti käsittelee lähinnä kysymystä ”Miksi hevi on mainstreamia Suomessa?” ja takertuu siksi ”kevytmetalliin”, jota valtavirta kuuntelee. Suomihevidokkarin olisi kuitenkin mielestäni pitänyt käsitellä hevi ja hevin kulutusta Suomessa vielä laajemmin, eikä takertua vain muutamaan genreen ja hevin historiaan – nämä kun on jo käsitelty muissa dokkareissa. Juosten kusten tehty dokumentti, joskin kaikesta huolimatta ihan katsottava sellainen.
- Katsottu ja arvioitu : 22.3.2011 Arvion kirjoitti
@rolle - Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
