Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 30.8.2011, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Hesher on paikasta toiseen kulkeva erakko, ptikätukka, hevimies, anarkisti, joka vihaa elämää ja kaikkea sen sisällä. Kunnes murtautuu äitinsä menetyksestä kärsivän pikkupojan mummon ja perheen taloon ja yllättäen oppii elämästä kaikista epätodennäköisimmässä paikassa, talossa suru ja kuolema vallitsee…
Hesher on monipuolinen ja hyvin tehty draama. Soundtrackina toimii lähinnä Metallica ja Motörhead ja Hesher-hahmo perustuu väitetysti löyhästi Metallican basisti Cliff Burtonin elämään. Joseph Gordon-Lewitt on roolissaan ilmiömäinen, samoin myös Natalie Portman ja tulevaisuuden lupaus Devin Brochu. Tykkäsin miten Officesta tuttu Rainn Wilson näytteli kerrankin erittäin vakavaa roolia täydellisen onnistuneesti.
Hesher on upeasti ajatuksia herättävä elokuva. Pidän Hesheristä valtavasti. Jollain kierolla tavalla se muistuttaa minua itsestäni ja muista hevimiehistä. Samalla se kutkuttavasti heijastaa toivettani elää 80-luvun hevin kehityksen kulta-aikaa. Pidän myös tavasta jolla leffa kertoo että elämän karaistamat hullutkin uskovat sisimmässään elämään ja hyvyyteen. Leffa opettaa hienon tarinan elämästä ja lähimmäisistä.
Draamaksi elokuva on kiero ja omaperäinen ja vaikka lopputulos on melko surullinen ja jopa ahdistava, leffasta löytyy älyttömästi ainakin itselleni kolahtavaa huumoria. Tuli kirjaimellisesti naurettua ilosta ja riemusta (ja ihan vain mustan huumorin ja karun läpän aiheuttamana) ja itkettyä surusta ja liikutuksesta. Yksi ehdottomia lempidraamojani. Niin monesta syystä must-see elokuva.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
