Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 5.3.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Tunne-elämältään vajavainen Erica hyppää jokaisen tapaamansa kanssa sänkyyn. Saadessaan töitä rakennusfirmasta Erica huomaa tuntemattomien kiltteyden. Kun tytön entinen yhden illan partneri huomaa saaneensa HIVin, Erica on ongelmissa. Uusi ystävä tulee kuitenkin hätiin, brutaalilla tavalla…
Kerrassaan kummallinen elokuva. Jo mystisen Amerikan lippuun viittaavan nimen omaava Red White & Blue on juoneltaan hitaasti etenevä psykopaattidraama, jonka tahti vain kiristyy loppua kohden. Ensimmäinen puolisko on suorastaan naurettavan erilainen intensiiviseen loppupuoliskoon verrattuna. Soundtrack on kummallista pianonpimputtelua koko elokuvan ajan. Näyttely on jees, Amanda Fullerista tulee hyvällä tavalla mieleen Ellen Page. Loppupätkä on häiritsevän sairas, mutta kuitenkin karaistuneemmalle pehmokauraa. Ärsyttävästi jätetään loppuratkaisun tulos näyttämättä. En tiedä onko kostoteema oikeutettu, enkä mitä tästä elokuvasta pitäisi ajatella. Ehkä ensimmäisiä näkemiäni elokuvia, joissa on useampi psykopaatti. Erittäin hämmentävä leffa. Tälle elokuvalle on kuitenkin yksi sana: Piinaavaa.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
