Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 14.3.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Maassa eletään 1800-lukua sotineen, joihin myös ratsumies sotasankari John Carter on joutunut antamaan oman panoksensa. Etsiessään jäljittämäänsä kultaa, Carter siirtyy mystisen medaljongin kautta Mars-planeetalle…
Huikea elokuva! Hui ja vou. John Carter on samalla ensimmäinen näkemäni 3D-leffa sitten vuosikausia sitten tekemäni Euro-tripin IMAX-teatterikokeilun jälkeen ja täytyy sanoa että en vielä(kään) ole 3D:n ystävä. Leffat tulisi pysyä 2D:nä, ellei laseista osata päästä eroon. Painoivat ikävästi nenänvartta ja tummensivat kuvaa liikaa. Toi hieman ”syvyyttä”, mutta elokuva oli kaunista katsottavaa vallan ilman 3D:täkin, jota ei olisi edes tarvittu. Yritin keskittyä itse elokuvaan, en efekteihin. Leffa on silti kieltämättä visuaalisesti sykähdyttävä. Jopa upeampi kuin Avatar.
Leffa loi minuun samankaltaista riemua kuin katsoessani Star Warseja ensimmäistä kertaa. Vaikutteita on revitty vähän joka suunnalta, oli Star Warsin speeder bikeä ja podraceria muistuttavia vekottimia, gunganin näköisiä otuksia, banthan näköisiä ratsuja ja niin edelleen, mutta se ei haitannut yhtään, sillä hahmot ja masiinat ovat riittävän omaperäisiä. Juonestakin löytyy ehkä viittauksia ja lainauksia, mutta sen verran vähän tai huomaamattomasti, että se vetää puoleensa kuin magneetti. Pidin suunnattomasti elokuvan menosta, seikkailusta, tietynlaisesta mahdollisuuksien loputtomuudesta. Juuri niistä asioista joita scifileffoissa arvostan. Aika, teknologia, matkustus, planeetat ja avaruus ovat ehdottomasti elementit jotka kiehtovat minua tieteis- ja seikkailuelokuvissa. John Carter on koko paketti.
Taylor Kitschiä ei ole paljon näkynyt ja ihmettelen miksi. Hyvä näyttelijä. Samaa sanoisin Lynn Collinsista. Molemmat – hassua kyllä – näyttelivät X-Men Originsissa. Mark Strong on oma varma itsensä, yksi lemppareistani.Hieno ohjaustyö Andrew Stantonilta, joka on aiemmin ohjannut lähinnä lasten Pixar-animaatioelokuvia.
Jos jotain kritisoitavaa niin 3D:n lisäksi loppua kohden kirittiin vähän liikaa, tosin pakettia ei olisi kannattanut venyttää sillä loppua kohden jopa pientä ähkyä oli havaittavissa. Ei kuitenkaan päästy sinne asti, sillä elokuvan reilu kaksituntinen kesto oli juuri täydellisen sopiva. Lisäksi loppuratkaisu on tarkemmin ajateltuna ehkä vähän naiivi ja keskeneräinen, mutta kuitenkin onnistuu lyömään pisteen I:n päälle. Efektimättöä vierastavat jättäköön väliin, mutta sananen teikäläisillekin; tässä on kuitenkin juontakin. Leffa on mahtipontinen seikkailu, elämys, jota katsoessa ei tule tylsää. Tässä on elokuva, jota voin suositella täydestä sydämestäni.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
