Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 1.7.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Barnabas Collins on kaupungin perustajan poika ja kartanon omistaja, joka onnistuu särkemään väärän naisen syämen. Tuo nainen, noita, loitsuaa Collinsin kirouksen alle, joka saa kaikki Collinsin rakastajat kuolemaan. Se ei vielä riitä, nimittäin kirouksen myötä Collinsistä tulee kuolematon vampyyri. Kun Collins teljetään arkkuun, elämä elää polkujaan ja seuraavan kerran Barnabas Collins löydetäänkin vasta 1970-luvulla. Maattuaan mullissa 200 vuotta Collins pyrkii estämään kirouksen ja palauttamaan kartanonsa entiseen loistoonsa…
Dark Shadows on Tim Burtonille hyvin tyypillinen elokuva. Leffa on kuitenkin puitteiltaan, lavasteiltaan ja jopa myös tarinaltaan aika nähtyä tavaraa. Tiedän että Burton tykkää käyttää Johnny Deppiä ja Helena Bonham-Carteria elokuvissaan aina uudestaan, ja hahmot sopivat tässäkin elokuvassa muotteihinsa, mutta aitoon originaaliuteen on vielä matkaa. Johtuneeko myös tosiaan siitä, että kyseisiä näyttelijöitä on käytetty niin usein. Nuori Chloí« Grace Muretz yllättää tässäkin elokuvassa, joskin loppu meni hieman yli hänen hahmonsa osalta, ikään kuin hahmolle oltaisiin väkisin koittaa saada tarina.
Tim Burtonin leffaksi vitsiä oli väännetty paljon, ehkä vähän liikaakin, sillä oli lähellä mennä korniksi. Beetlejuicemainen komiikka teki elokuvasta enemmän huvittavan komedian. Leffasta ei löytynyt sitä surumielisyyttä ja karmivuutta johon ollaan aiemmin totuttu, joskin haamukohtaukset olivat hyvinkin vaikuttavia. 70-luku oli mukavasti esillä ja soundtrack toi leffaan lisää hilpeyttä ja nostalgisuutta. Tykkäsin myös eräänlaisesta teatterimaisesta tarinanrakentelusta, sillä vuoropuheluita ja kaunokieltä löytyi mukavasti. Kokonaisuutena pettymys ja ennalta-arvattava loppu meni lähinnä puuduttavaksi mäiskimiseksi. Ihan jepa kuitenkin, en kadu katsomista.
Tekijänsä näköinen elokuva, Corpse Bride, Nightmare before Christmas ja Beetlejuice -sekasikiö. Olisin ehkä kaivannut vielä jotain muuta, sellaista joka olisi saanut suun loksahtamaan ammolleen. Burtonilta olisi sellaista nimittäin voinut odottaakin. Deppille täydet pojot!
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
