Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 14.9.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Soohyeonin kihlattu murhataan brutaalisti sarjamurhaajan toimesta. Surun ja vihan täyttämänä poliisina työskentelevä Soohyeon lähtee surulomallaan kostoretkelle. Mutta tavallinen kosto ei riitä, murhaajan on kärsittävä vähintään tuhat kertaa enemmän…
Ensimmäisenä täytyy sanoa että tässä on yksi raaimmista elokuvista, joita olen nähnyt, enkä suosittele elokuvaa kenellekään vähänkään herkemmälle. En yleensä pidä ylettömistä veripalttuleffoista, mutta tässä on poikkeuksellisen hienot hahmot ja juonirakentelu. Ennen kaikkea pidin erityisesti siitä miten hyvin ja aidosti tapahtumia ja etenkin tunteita on kuvattu.
Elokuva on aihepiiriltään äärimmäisen musertavan synkkä, depressiivinen, kirjaimellisesti brutaali ja silminnähden järkyttävä. Kokonaisuutena kuitenkin sellainen jonka kestää. Tunnetiloja avaava ääridepressiivinen henkinen massamurha, jossa kostotarina on vedetty äärimmäisyyksiin. Rakentelultaan taidokas, eikä gorestaan huolimatta pyri repimään mieltä kuitenkaan liikaa. Suosittelen niille jotka kestävät.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
