Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 16.9.2018, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 6 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 30-vuotias.
Hiljainen ja varautunut Turo Moilanen tykkää hevimetallista ja onkin soittanut metallibändissä jo yli kymmenen vuotta. Bändiin kuuluvat Jynkky, Lotvonen ja Pasi haaveilevat yleisön edessä soittamisesta. Keikkoja ei ole edes vielä sovittu, mutta huhu lähtee kylillä leviämään että pojat pääsevät Norjaan esiintymään. On pakko keksiä bändille nimi ja tehdä oma biisi. Homma karkaakin hieman lapasesta…
Ai että nautin tätä elokuvaa katsoessa! Jo pelkästään (hyvän) metallimusiikin lisäksi näyttelysuoritukset ovat puhdasta timanttia. Tunnistin myös hahmoista piirteitä itsestäni. Selvästi tutkimustyötä on tehty. Eniten nauratti Pasi aka Xytrax, joka ikinen hänen lausahduksensa sai aikaan tahattomia naurunpyrskähdyksiä. Aivan kuin Encyclopaedia Metallum.
Leffan tarina on leppoisa ja sydämellinen. Vaikka raskaasta musiikista onkin kyse, ihminen on ihminen. Hevi reissu on hauska elokuva, yksi niitä harvoja suomalaisia joissa viina ja kiroilu eivät ole pääosissa. Suosittelen lämpimästi. PS. YouTubesta löytyy muuten ekstramateriaalina myös Jouni Tulkkua, hahah.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
