Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 3.8.2011, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 23-vuotias.
Anvil on yhtye, jonka jäsenet aloittivat rokin ja heavy metallin vanavedessä ja keikkailivat vuonna 1984 nimien kuten Slayer, Bon Jovi kanssa. Muut bändit nousivat kuuluisaksi, mutta Anvil ei päässyt koskaan pinnalle. Silti yhtye on ollut pystyssä ja aktiivisena 30 vuotta. Nyt viisikymppiset jampat miettivät mikseivät koskaan saaneet ansaitsemaansa feimiä ja aikovat tehdä jotain asialle…
Anvil on yksi upeimmista musiikkidokumenteista niin tarinan kuin tuotannonkin puolesta. Uskomaton tarina on vaikuttava, kiinnostava, koskettava. Katsoessa niin ikään nauratti ja kyyneleitäkin tuli tirautettua. Kylmiä väreitä aiheuttava dokkari, jonka katsomisen aikana läpi käyty tunneskaala on suuri. Pystyn helposti samaistumaan Lipsiin, hänessä kun on luonteessaan vähän minua. En voi sanoin kuvailla sitä riemua ja fiilistä jota dokumentti minussa aiheutti. Anvil sai yhden fanin lisää. Rock’n’roll for life!
- Katsottu ja arvioitu : 3.8.2011 Arvion kirjoitti
@rolle - Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
