Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 18.12.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Merijalkaväen mies Jake Sully pääsee tiedemiesveljensä paikalle salaiseen tehtävään kaukaiselle Pandora-planeetalle. Maan asukkaat ovat lähteneet Pandoralle isoine aseineen, tiedemiehineen, ja joukkoineen, mutta heidän päämääränään on saada erittäin arvokasta supermetallia planeetalta. Ainoa ongelma on se että planeetalla asuu alkukantaisia ja sopuisia asukkaita, Na’veja.
Maalaisten johtaja haluaa raivata nämä ”siniset apinat” tieltään saadakseen arvometallin, kun taas tiedemiehet – nyt Jake Sullyn lisäksi – haluavat puolustaa näitä rauhaa rakastavia otuksia. Jake Sully saa tehtäväkseen omaksua Na’vien tavat, ja soluttautua sisäpiiriin, jotta sotilaat saavat sisäpiirin informaatiota Na’veista. Sullysta tulee kuitenkin pian yksi Na’veista, jolloin hän haluaa puolustaa heitä, keinolla millä hyvänsä…
Vau. Avatar on pitkästä aikaa täydellinen elokuva. Pidin elokuvasta aivan mielettömästi. Yleensä tunne-elämyksiä/-purkaumia minussa aikaan saava elokuva ansaitsee täydet pisteet. Elokuva on yksi niistä harvoista, jotka aiheuttivat minulla tipan linssiin. En löytänyt elokuvasta mitään moitittavaa. Avatarissa on upea ennalta-arvaamaton juoni, se on visuaalisesti uskomaton, ja sen näyttelijäsuoritukset ovat korvaamattomia.
Minusta on jo pelkästään uskomatonta miten jollakin on riittänyt mielikuvitus tähän kaikkeen. Na’vi rodun periaatteet ja elintavat ovat kuin mayalaissadusta, mutta sitäkin ihanammat. Elokuvaa katsoessa melkein toivoi että olisi itsekin Na’vi. En osaa selittää sitä tapaa millä leffa sai valtaansa. Se imi minut täysin mukaansa.
Olin yllättynyt siitä että Alieneissakin näytellyt Sigourney Weaver näytteli tässä elokuvassa. Ja hyvin näyttelikin. Pidin myös älyttömästi Sam Worthingtonin roolista, sekä suorituksesta. Elokuva pisti myös ajattelemaan – mikä on aina hyvä asia -, ja siinä oli melko pasifistinen opetus. Leffa jäi pyörimään päähäni vielä pitkästä aikaa katsomisen jälkeen. Suorastaan rakastuin elokuvaan, ja sen hahmoihin. Oli kuin olisi hetken elänyt toisessa maailmassa. Älä jätä tätä välistä! Suosittelen katsomaan elokuvateatterissa, ja mieluiten 3D-version! ps. Itse näin 2D-version, mutta 3D on kuulemma hieno.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
