Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 16.3.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Kolmen ystävyksen porukka lähtee sekoilumatkalle jenkeistä Meksikon rajakaupunkiin, jossa he käyttävät päihteitä ja tutustuvat paikalliseen kulttuuriin ja yöelämään. He törmäävät meksikolaiseen kulttiin, joka muun pahuuden muassa teurastaa ihmisuhreja jumalilleen ja saavat väkivallasta yliluonnollista tyydytystä. Jopa Meksikon poliisivoimat pelkäävät kulttia ja pysyvät asiasta sivussa. Samalla entinen poliisi Ulises etsii kostoa entinsen partnerinsa kuolemasta. Luvassa on kuolemaa ja kärsimystä…
Leffa oli silmittömän raaka, mutta samalla luita ja ytimiä kylmäävä kauhuelokuva. Tuntui ettei leffassa ollut pointtia, sillä se sisälsi loppupeleissä pelkkää kuolemaa, kärsimystä, surua, ja vielä kerran kuolemaa ja kärsimystä. Elokuva oli synkkä ja brutaali, ja väkivallan raakuus oli kuvottavaa. Näyttelijöistä tunnetuin oli Taru Sormusten Herrasta Samina tunnettu Sean Astin.
Se että elokuva perustuu tositapahtumiin, tekee siitä vieläkin synkemmän. Tiesin kyllä aina että Meksikossa tapahtuu paljon pahaa, mutta en kuvitellut että julmuudet voivat olla näinkin mieltä repiviä ja sadistisia. Leffassa esiintyvän kultin uskomukset ja rituaalit olivat itsessään niskavilloja nostattavia. Pelottava ja vertahyytävä elokuva, jos ei muuta. Juoneltaan ok, ja kiinnostava, mutta raakuus laski silmissäni pisteitä.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
