Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 19.9.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Kolme toisiaan tuntematonta polisiia tekee työtä samaan aikaan samassa kaupungissa, kuitenkaan toisistaan tietämättä. Kohta eläkkeelle pääsevä masentunut ja itsetuhoaikeinen alkoholisti Eddie Dugan joutuu viimeisellä viikollaan kouluttamaan aloittelijapoliiseja, ja joutuu keskelle äksöniä tahtomattaan. Etsivä Clarence ’Tango’ Butler on pitkäaikaisessa peitetehtävässä, eikä näe ulospääsyä, ja Sal Procida taistelee taloudellisessa kriisissä perheensä kanssa, ja taistelee hyvän ja pahan poliisin omatuntojen rajoilla…
Vähän jäi huono fiilis tästä elokuvasta. Leffan näyttely on hyvää, ja pidän erityisesti Richard Gerestä. Leffa oli kuitenkin poliisitarina, jollaisia olen nähnyt läjäpäin aiemmin. Miltei kaksi ja puolituntinen elokuva tuntui paljon pidemmältä kuin mitä oikeasti oli. Leffa oli kokonaisuudessaan painostavan pitkäveteinen, vaikka loppua kohden hieman paranikin. Brooklyn’s Finest tuntui lähinnä ajan haaskaukselta. Elokuva ei ollut masentava ainoastaan juoneltaan…
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
