Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 2.5.2008, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 16 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Rob on viettämässä ihan tavallista aikaa ystäviensä kanssa, kunnes juuri ennen Japanin matkaa Manhattaniin hyökkää joku. Kaupunki joutuu kaaoksen valtaan ja vain nopeat selviytyvät kun rakennukset luhistuvat kasaan. Ihmisiä kuolee vieressä, selviydynkö vai en?
Cloverfield ei ole mikä tahansa katastrofielokuva, sillä se on kuvattu pienen ihmisryhmän näkökulmasta. Visuaalisesti elokuva ei ole kovin monipuolinen käsikamera-perspektiivin takia, mutta elokuva on yllättävän viihdyttävä ja erilainen. Juuri tämä erilaisuus tekee elokuvasta niin kiehtovan ja jännittävän. Suorastaan tutisin housuissani kun katsoin sitä menoa. Tuntui kuin itse olisin ollut mukana elokuvassa. Esimerkiksi kohta jossa oltiin korkealla katolla, pelkäsin koko ajan että minä tipun katolta alas. Ainakaan kameroiden osalta elokuvaan ei käytetty paljoa rahaa.
Täytyy myöntää että elokuvassa oli vähän Godzillamaista menoa, mutta siltikään se ei muistuttanut paljoakaan kyseistä 90-luvun klassikkokatastrofiscifiä – sanokoot muut mitä sanovat. Itse pidän katastrofiscifistä, ja minusta Cloverfield on yksi onnistuneimmista. Lopun aukinaisuus oli pieni pettymys, mutta toisaalta sopi ideaan.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
