Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 27.12.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Seita ja Setsuko ovat japanilaisia lapsosia keskellä Toista Maailmansotaa. Lapsosten äiti kuolee traagisesti pommituksissa, ja heidän on selvittävä omin voimin. Kun heidän ainoa sukulaisensa ei ota heitä hoitaakseen, parivaljakko päättää muuttaa hylättyyn pommisuojaan asumaan. Ruoan löytäminen on vaikeaa, kun kaikkialla säännöstellään. Pieni Setsuko alkaa sairastua aliravitsemuksesta, ja kuolema uhkaa molempia lapsia…
”Tulikärpästen hauta” on totta tosiaan surullinen elokuva. Huhut pitivät paikkaansa. Isao Takahatan ohjaustapa eroaa paljon esimerkiksi tunnetun Miyzakin tavasta. Tämä Takahatan elokuva ei ollut kovin onnellinen, päinvastoin, elokuva sisälti melkein pelkästään surua, vaikka löytyi iloisiakin hetkiä tasapainottamaan tilannetta. Kaikesta huolimatta Hotaru no haka on erittäin kaunis elokuva menetyksestä.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
