Tykkään Ismosta. Olen aina tykännyt. Hänen oivaltava huumorinsa on uponnut aina. 99% hänen vitseistään osuu johonkin naurunappulaan. Pelkkä puhetyyli saa hymyn huulille. Jotain Ismossa on. En fanita ketään, mutta ehkä tässä päästään lähelle jonkin sortin fanitukseksi kutsuttavaa asiaa.

Dokkari Ismosta on hauska, ilahduttava ja ennen kaikkea aito. Olen itse aina asunut Jyväskylässä ja isovanhempani Petäjävedellä Kuohun vieressä, joten elokuvan ja Ismon menneisyys on myös erittäin kotoisa.

Tykkään siitä, että leffa ei keskity pelkästään hauskuuttamaan. Myös vakavat asiat nostetaan rohkeasti pöydälle. Tyttärelläni on diagnosoitu ADHD, itselläni ahdistushäiriö. Joten voin samaistua. Lisäksi Ismon oivallus elämästä nauttimisen ja pysähtymisen suhteen pysäyttää itsenikin. Olen ihan samanlainen työnarkomaani ja nautin työstäni valtavasti. Pitää muistaa pysähtyä ja rentoutua, nauttia elämästä. Kiitos Ismo muistutuksesta.

Leffa on hyvin rakennettu ja vie mennessään. Se loppuu jopa liian nopeasti. Kuuntelisin Ismon juttuja loputtomiin. Täytyy mennä keikalle.

Ensimmäinen leffa muuten koskaan, jonka aikana olen katsonut lopputekstit loppuun saakka – ja nauranut koko niiden ajan. Kiitos Ismo, tämä oli huippua nähdä ensi-illassa. Ja vieläpä Jyväskylässä.

• Katsottu ja arvioitu : 1.11.2024 Arvion kirjoitti @rolle
• Genret:

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!