Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 13.8.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Jesus Camp on dokumentti amerikkalaisista lapsista, jotka uskovat Jeesukseen ja Pyhään Henkeen, vaalivat kristillistä elämäntapaa, ja haluavat isona saarnaajiksi. Leffa keskittyy lähinnä ”Jesus Campiin”, pohjoisdakotalaisten fundamentalistikristittyjen jeesusleiriin, jossa mm. noin kymmenvuotiaita lapsia pyydetään uhraamaan henkensä Jeesuksen puolesta, liittymään ”Jumalan sotureiksi”, rukoilemaan Jumalaa pahvisen George W. Bush -hahmon edessä, ja pyytämään itkien aborttien kieltämistä.
Oscar-ehdokkuuden saanut Rachel Gradyn ja Heidi Ewingin ohjaama ”Jesus Camp” on herättänyt ajatuksia puolin ja toisin. Itselläni ajatuksenjuoksu oli melko ristiriitaista elokuvaa katsoessa. Olen sillä kannalla että kristinusko on yleisesti ottaen ihan jees, mutta juuri tällaiset tapaukset värjäävät ainakin omassa päässäni hieman negatiivista kuvaa koko touhusta.
Fundamentalistikristittyjen – ja muiden vastaavien – touhut menevät mielestäni hieman yli. Olen samaa mieltä kuin elokuvassa vierailevan radiokanavan juontaja; lapset uskovat mitä vain. Samalla tavalla nuorille lapsille voisi opettaa että joku paha asia olisi hyvä, he ottavat esimerkkiä ja uskovat mitä aikuiset sanovat. Harmittaa että suurin osa noistakin lapsista on joutunut silkan joukkopainostuksen uhriksi.
Aiheesta käydään keskustelua yhä. Lukuisat Youtuben videot, kuten ”Spiritual education or child abuse?”, ”Little boy questioning god”, ”Harry Potter is the Devil!” antavat hieman esimakua dokumentista, jos et ole sitä vielä nähnyt. Saatat löytää myös koko elokuvan pätkittynä Youtubesta.
Erityisesti järkytyin nähtyäni videoiden ”Spiritual education or child abuse?” ja ”Little boy questioning god” -videoiden kohtaukset, jossa lapset saatiin tuntemaan itsensä syylliseksi ja huonoksi. Jotkut asiat elokuvassa pelottavat minua, vaikka olen itsekin kristillisen kasvatuksen saanut, kristillisen koulun käynyt, helluntalaisia tapahtumia ja leirejä nähnyt.
Annan oman tyttäreni päättää täysin mihin haluaa uskoa, enkä tuputa hänelle omia uskomuksiani pienestä pitäen. Säilytän kristilliset arvot, mutta en aio mennä tällaisiin liiallisuuksiin. Tämä dokumenttielokuva on loistava siitä syystä, että se on täysin objektiivisesti tehty ja kuvattu, ja herättää valtavasti ajatuksia ja mielipiteitä puolin ja toisin.
- Katsottu ja arvioitu : 13.8.2010 Arvion kirjoitti
@rolle - Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
