Karalahti on dokumenttielokuva kohujääkiekkoilija Jere Karalahdesta. Jos hahmosta ei tiedä juurikaan etukäteen, on elokuva yllättävän mukaansatempaava ja mielenkiintoinen – sellaiseksi se osoittautuu myös itselleni. Jos taas hahmosta tietää piirun verran enemmän, olettaisin että elokuva ei tarjoa paljon uutta. Leffa on selkeästi Karalahden itsensä näköinen ja hyväksymä, vaikka soraääniäkin haastateltavilta kuulee.
Henkilöön sen verran menemättä olen sitä mieltä, että Karalahti huijaa eniten itseään kirjallaan ja elokuvallaan, joissa pohjimmainen viesti on: ”En kadu mitään” ja ”Absolutismi ei ole minua varten”. Ei tainnut jäädä pariin viinilasilliseen parin viikon välein, kun miettii vaikkapa uutisointia viikko sitten. Surullista, kun miettii miten hyvän uran mies olisi saanut rakennettua, sillä selvästi taitava jätkä. Muiden elämään en puutu, mutta sen sanon, että jos viina vie ja ei pysty hyväksymään ongelmiaan, tarina ei voi päättyä hyvin.
Kuten Film-O-Holicin arvio sanoo: ”Suurimmaksi ansioksi jää teoksen tarjoama hetkellinen buusti Karalahden medianäkyvyyden ylläpitämiseksi. Lieneekö tämä lopulta ollut sen perimmäinen tarkoituskin”. Itse pidin elokuvasta elokuvana enemmän kuin alunperin ajattelin, se on hyvin toteutettu ja herättää ajatuksia näin raivoraittiina henkilönä. Karalahti on keskivertoa katsottavampi suomidokkari.
- Katsottu ja arvioitu
- Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!