Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 25.6.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
1950-luvun puolivälissä perustetun koulun avajaisissa keksitään erikoinen idea. Lapset piirtävät miltä heidän mielestään tulevaisuus näyttää, ja he laittavat kirjeensä ”aikakapseliin”, joka tultaisiin avaamaan 50-vuoden päästä. 50-vuotta myöhemmin samaista koulua käy huonokuuloinen poika Caleb Koestler, samoihin aikoihin kun aikakapseli avataan. Caleb saa Lucinda Embryn kirjeen, joka sisältää pelkkiä numeroita. Käy ilmi että kirjeen numerot ovat yksityiskohtaisia ajankohtia ja sijainteja, jolloin on tapahtunut suuronnettomuuksia. Mikä pahinta, muutama katastrofeista ei ole vielä toteutunut…
Knowingilta minulla oli suuret odotukset. Eikä ihmekään; Pidän scifistä, sekä Nicolas Cagesta. Leffa alkoi lupaavasti, mutta huononi loppua kohden. Pidin teemasta, ja pojan luonteesta. Muutama juttu minua jäi suuresti häiritsemään, mutta tuntuu että katastrofielokuvissa on aina tämä epärealistisuus kysymyksessä. Jos lähtisin kaikkia kohtia tarkasti arvottamaan, tämä arvostelu menisi liian spoilaavaksi… mielestäni elokuva oli hyvä, mutta olisin toivonut loppuratkaisun olevan jotain ihan muuta. Pidän katastrofielokuvista, joissa on toivoa edes hitusen – tässä sitä ei ollut. Viittomakieli plussaa, vaikka sitä käytettiinkin vain muutaman sanan verran.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
