Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 29.7.2008, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 16 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Tämä tositarina (eng. ”The Diving Bell and the Butterfly”) kertoo Jean-Dominique Baubyn loppuelämästä täysin halvaantuneessa ruumiissa (”locked in -syndrooma”), jossa vain vasen silmä toimi normaalisti. Ruumiinsa vankina Bauby kommunikoi silmänräpäyksillä, eli mielikuvituksensa ja muiden ihmisten avulla ja sinnikkyydellään ja kärsivällisyydellään kirjoitti kirjan sairaana ollessaan.
Mainio ranskalainen ”Perhonen Lasikuvussa” on Julian Schnabelin ohjaama tositarina Elle-aikakausilehden toimittajasta, joka loukkaantuu vakavasti ja odottamattomasti. Jotenkin rakastan tositarinoita, sillä ne pistävät miettimään aivan eri tavalla kuin fiktiot. Elokuva oli koskettava ja äärimmäisen mielenkiintoinen biografia. Pisti ajattelemaan rakkautta, elämää ja inhimillisyyttä ja sitä että pahinkaan vamma tai puute ei välttämättä ole esteenä välittämiselle, rakastamiselle tai kommunikoinnille. Ihminen on silti ihminen ja arvokas ja rakas elävänä, vaikka ruumis ei toimisikaan. Tosirakkaus säilyy ja katsoo sisäänpäin, vaikka ihminen muuttuu ulkoapäin.
- Katsottu ja arvioitu : 29.7.2008 Arvion kirjoitti
@rolle - Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
