PTSD:stä kärsivä sotaveteraani Will ja hänen tyttärensä Tom elävät metsässä, luonnonsuojelualueella Portlandin liepeillä omillaan. Kun viranomaiset saavat heidät kiinni, valtio järjestää heille majoituksen maatilalta. Yhteiskunnan tarjoama elämä ei kuitenkaan ole Williä varten, joka ottaa pian uudestaan hatkat erämaahan tyttärensä kanssa…
Leave No Trace on hidastempoinen, mutta kiehtova elokuva Winter’s Bonen ohjaajalta. Elokuvassa hienointa on, että se ei yritä mitään liikaa. Ei turhaa soundtrackia, flashback-kohtauksia tai muutakaan räiskyvää. Leffa on rauhallinen, mielenrauhaa synnyttävä seikkailu suoraan elävään luontoon ja samalla ihmisen mieleen.
Tästä elokuvasta alkuun odottaisi tylsää tapausta, mutta se ei onnistu olemaan sellainen hetkeäkään. Elokuvaa katsoessa kyseenalaistaa oman digikeskeisen elämänsä. Luontoon kaipaaminen on luonnollisesta, mutta nyt ymmärrän että kaipuu on yhtä suuri kuin henkinen, kaupungistunut kipu. Leffalla on monta syvempää merkitystä.
Näyttely ja tunnelma on käsinkosketeltavan aitoa. Thomasin McKenzien ja Ben Fosterin yksilösuoritukset ovat ilmiömäisiä. Joskus elokuva ei vaadi erillisiä tehokeinoja. Leave No Trace on kuin hyvä kirja, joka jättää ajatukset lukijalle.
“We can still think our own thoughts”. Bravo.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
