Leski Harper Marlowe muuttaa etäiseen, kalliiseen maatila-asuntoon pariksi viikoksi toipumaan henkisesti miehensä kuolemasta. Rauhoittava loma muuttuu hetkessä painajaiseksi, kun sisäisten demonien lisäksi kylän omituisuudet saavat hänet pois tolaltaan…
Alex Garland on yksi lempiohjaajistani. Hän tekee niin omaperäisiä elokuvia, että ei koskaan tiedä mitä odottaa. En halunnut tietää tästäkään leffasta liikaa etukäteen. Olen nähnyt kaikki Garlandin ohjaamat ja käsikirjoittamat elokuvat ja pitänyt lähes jokaisesta.
Men on ennalta-arvaamaton ja jotain sekopäisintä mitä on tullut hetkeen katsottua. Elokuvan tematiikka on sullottu täyteen viittauksia mytologioihin, kristinuskoon ja ties mihin druidismiin. Ihan kaikesta ei saa koppia. Leffassa käsitellään selkeää miehiin, miehisyyteen ja sovinistisuuteen liittyvää metaforaa, joka tuo mieleen Darren Aronofskynin Motherin. Leffa peilaa päähenkilön negatiivista tunnemailmaa valkokankaalle mestarillisesti. Priest: You’re tormented. Harper: It feels more like… Priest: Haunted? Harper: Yeah.
Jos mindfuck jätetään hetkeksi huomiotta, elokuva on visuaalisesti hieno, unenomainen ja tunnelmaltaan juuri sopivan karmiva. Pidän yksinkertaisesta psykologisesta pelotteesta ja tässä sitä on riittämiin. Se mistä tulee hieman runtua, on loppupuolen hätäily ja umpisolmut. Tiedät ehkä, mitä tarkoitan, jos katsot elokuvan.
Hämmentävin pätkä pitkään aikaan, mutta isolla ruudulla hyvinkin katsomisen arvoinen.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
