Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 4.1.2016, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 8 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 28-vuotias.
Diane on yksinhuoltaja-leski, joka elää pahasti ongelmaisen raivokohtauksia saavan teini-ikäisen ADHD-pojan kanssa. Uudella alueella asuu naapurissa nainen, joka on hieman hiljainen ja varautunut, mutta heistä tulee parhaat ystävät. Rahaongelmat eivät ole Dianen pienin ongelma, vaan Steven epävakaa itseään ja muita kohtaan tuhoisa käytös…
Mommy on enimmäkseen 1:1 kuvasuhteella kuvattu melodramaattinen ihmissuhdedraama. En pysty vertaamaan tätä elokuvaa mihinkään muuhun, enkä arvottamaan sitä mitenkään muuten kuin yksilökappaleena. Leffa ei ole helppo katsoa, eikä juoneltaan selkeimmästä päästä, mutta on huikea monellakin tapaa. Leffa on kuvattu siten, että henkilöt ovat keskiössä. Leffa kuvaa brutaalilla, mutta tragedisen kauniilla tavalla elämää ja tunteita sekä vuorovaikutusta.
Mommy on ennen kaikkea hieno tarina äitiydestä ja ihmiskohtaloista. Parasta elokuvassa on ajatus siitä, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Jos elokuva olisi päättynyt toisella tavalla, olisin ollut pettynyt. Soundtrack on huikea ja kuvaustapa on äärimmäisen taidokasta. Normaalisti pitäisin tämäntyyppisiä elokuvia yliarvostettuina artsyfilmeinä, mutta tämä on omaa laatuaan, sellainen, jota ei oikein voi sanoin kuvailla. Välitetty tunne ja olotila kertoo eniten. Huikea draama, jota on vaikea pukea sanoiksi. Rankka ja epätavallinen kokemus, josta varmasti kaikki eivät pidä, mutta minä tykkäsin.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
