Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 25.2.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Max Cohen on matemaatikkonero, joka rakentamansa supertietokoneen avulla yrittää etsiä numeroista vastausta ja ymmärrystä kaiken olemassaolon elementtiin. Max uskoo, että matematiikka on luonnonlaki, ja että mistä tahansa tässä kaikkeudessa pystytään löytämään numeroita, numerisia kaavoja tai esittämään ja todistamaan numeroin. Pienenä Max tuijotti aurinkoa ja on siitä lähtien kärsinyt säännöllisistä migreenikohtauksista. Miehellä on myös oireita paranoidistesta skitsofreniasta ja hän on pakkomieltynyt löytämään tiettyä lukusarjaa, ja ennakoimaan taloustilastoja. Max tekee jättimäisen löydön päästessään jäljille arvokasta lukusarjaa, jota on kuumeisesti etsinyt muutkin kuin vain yksi matikkanero…
Pi on äärimmäisen hämmentävä elokuva. Itsehän en matematiikasta mitään ymmärrä, joten minun on hieman hankala lähteä elokuvaa tai sen ideaa edes arvottamaan. Pidin kuitenkin elokuvan tyylikkyydestä ja juonesta, vaikka pointti jäikin hieman epäselväksi. En odottanut elokuvalta mitään, enkä myöskään tiennyt sen olevan mustavalkoinen. Mikä sitten olikaan mustavalkoisuuden idea, – tyylikeino? – en pystyisi kuvittelemaan elokuvaa värillisenä, totuin mustavalkoisuuteen pian. Värillisenä Pi ei olisi enää sama elokuva.
Elokuva on vähän paremmin tunnetun ”Unelmien Sielunmessun” tekijöiltä, joka tosin tehtiin vasta pari vuotta tämän elokuvan jälkeen. Tekijöiden jäljen kyllä huomaa, sillä elokuvissa oli hyvin samanlaisia piirteitä. Pidin tavasta jolla Maxin ”sairautta” ja pakkomielettä kuvattiin. Leffa oli ajoittain jännittävä ja ehkä vähän järkyttäväkin. Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä. Koska en ymmärtänyt kaikkea, en tykännyt elokuvasta tämän enempää. Elokuva taitaa silti olla paras näkemäni matalan budjetin elokuva, mutta omasta mielestäni se ei ollut mikään huikea – vain hyvä.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
