Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 16.3.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Caden Cotard on elämänsä kanssa kamppaileva näytelmäohjaaja. Kun vaimo ja lapsi jättävät miehen ja lähtevät Saksaan elämään omaa elämäänsä, mies etsii tytärtään, ja elämän tarkoitusta – turhaan. Saadessaan MacArthurin apurahan, mies aloittaa näytelmän, jonka on tarkoitus esittää hänen oma elämänkertansa, eli näytelmän näytelmän sisässä… onko kyseessä tradegia vai komedia?
Miten sekava ja monimutkainen elokuva… Synecdoche, New York on melkein pelkkää mindfuckia alusta loppuun. Leffan ensimmäinen puolisko on mielenkiintoista psykedeelistä draamaa, joka jatkuu ihmissuhdedraamasekamelskana. Leffan kokonaisuutta on vaikea ymmärtää, enkä tiedä onko tarkoituskaan.
Leffassa pohditaan montaa elämän kiperää kysymystä, ja se osasi omalla tavallaan koskettaa. Kokonaisuus jäi kuitenkin hirmuisen tylsäksi ja irralliseksi kokemukseksi. Philip Seymour Hoffman on hyvä roolissaan. Hämmentävä elokuva.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
