Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 16.4.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Tositapahtumiin perustuva Taking Chance kertoo everstiluutnantti Michael Stroblista, joka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi saattamaan 19-vuotiaan merijalkaväen miehen Chance Phelpsin ruumiin takaisin kotikyläänsä Duboihin, Wyomingiin, hänen menehdyttyään Irakin sodassa. Elokuva on omistettu kaikille sodassa kaatuneille, sotilaille, ja siviileille.
Elokuva oli voimakas, ja melkoisen tunteisiin vetoava. Taking Change on nyyhkyleffa, mutta ehkä vähän liian jenkki ja isänmaallinen minun makuuni. Uskon täysin että teattereissa moni itki elokuvaa katsoessaan, mutta minua leffa ei niinkään itkettänyt. Olisin toivonut enemmän tietoa Chancesta, johon elokuva keskittyi. Toisaalta elokuva yritti kertoa että jokainen ihminen on arvokas. Elokuva kertoi myös ihmisten pohjimmaisesta hyvyydestä, ja kuinka kuolema on surullinen asia ihan jokaiselle.
Kuolema jättää ikävää ja surua jälkeensä, mutta suremalla ja itkemällä surun oppii hyväksymään ja elämään sen kanssa. Elokuva kertoi osanotosta, ihmisestä, ja olin todella yllättynyt ja iloinen siitä että tässä sotaelokuvassa ei keskitytty sodan kauheuteen tai sotapolitiikkaan, vaan sodan uhrien muistamiseen. Kevin Bacon oli roolissaan hyvä. Taking Chance on ihan hyvä ajatuksia ja tunteita herättävä elokuva.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
