Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 11.3.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 15 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
1920-luvun sairaalassa elelee loukkaantunut mykkäelokuvien stunttimies Roy, ja pieni viisivuotias Alexandria-tyttö, joka on kaatunut ja loukannut kätensä. Roy ja Alexandria tapaavat sattumalta kun Roy alkaa kertoa Alexandrialle tarinaa ilkeästä hallitsijasta, Odiuksesta ja viidestä rohkeasta kostajasta. Elämän riepottama Roy on itsemurhahakuinen, ja tarina sävyttyy hänen mielialansa mukaan. Särkyneen sydämen ja palasina olevan mielen pohjukoista tarina saa yllättäviä käänteitä, ja totuus ja tarina sekoittuvat keskenään…
The Fall. Mitä tässä nyt sanoisi? Leffan jälkeen olo oli eeppinen. Sellainen wau-ihmetys nyt päällä. Elokuva oli ällistyttävän visuaalinen ja taiteellinen, ja samalla hieno idealtaan ja juoneltaan. Kesti kyllä pitkään ennen kuin tarinasta sai otetta, sillä tarinan sisällä oli useampikin tarina. Mutta vaikka aluksi vaikutti sekavalta, nuo tarinat kietoutuivat jännästi yhteen kuin palapelin palat paikoilleen. Elokuva oli kieltämättä yksi oudoimmista ja psykedeelisimmistä. Alexandriaa näyttelevä romanialainen Catinca Untaru oli aivan ihana, kuten myös The Living and the Deadista tuttu Leo Bill. Elokuva sai nauramaan, miettimään, ja itkemään. Vaikutti katsojaan monella tapaa, mikä on erittäin positiivista. Varma valinta.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
