Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 13.3.2005, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 19 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 17-vuotias.
”Telly Paretta (Moore) on aviovaimo ja äiti, joka suree vuosi sitten lento-onnettomuudessa kuollutta pikkupoikaansa Samia ja ravaa
empaattisen terapeutin (Sinise) luona keskustelemassa menetyksestään. Eräänä päivänä Samista muistuttavat kuvat ja muut esineet alkavat
salaperäisesti kadota, ja Tellyn tyrmistykseksi aviomies (Anthony Edwards) väittää ettei mitään poikaa ole koskaan ollutkaan.
Hermoheikolle naiselle pukataan jo pakkopaitaa niskaan, kun hän kohtaa samassa lentoturmassa kuolleen tytön isän Ashin (Dominic West).
Rappiolle repsahtanut mies kiskoo viinaa eikä hänkään tahdo muista lastaan. Kunnes sinnikäs Telly panee muistamaan. Yhdessä nämä kaksi
alkavat selvittää mistä helvetistä on oikein kysymys.”
Telly Paretta ja Jim Paretta menettivät poikansa Samin 14 kuukautta aikaisemmin lento-onnettomuudessa. Onnettomuudessa kuoli myös
Perettan ystäväperheen lapsi nimeltä Lauren. Tellyllä on ollut jonkinlaista amnesiaa, joten hän käy säännöllisesti psykologin
vastaanotolla. Asiat menevät kummalliseksi kun eräänä päivänä kaikki mahdollinen tieto Samista ja Laurenista katoaa. Albumit,
kuvat, videot ja kaikki mahdolliset muistot ovat kadonneet ja samalla muistakin. Ketään lapsista ei ole ikinä ollutkaan, mitään
lento-onnettomuutta ei ole ikinä ollutkaan eikä kukaan muu muista tapahtumaa kuin Telly Paretta. Paretta päättä oottaa asioista selvää,
mutta tajuaa liian myöhään että taustalla on jokin paljon suurempi taho…
Tuli jotenkin Godsend mieleen. Elokuva oli tyypillinen psykologinen kauhuleffa, vaikkei se minua niin sanomattomasti pelottanutkaan. Pidin elokuvan juonesta, koska olen joskus lukenut samantapaisen kirjan, enkä yllättyisi jos elokuva on tehty tuon kyseisen kirjan perusteella. Elokuva oli aika upo, se täytyy myöntää. Jotenkin kaikki ei ollut kohdallaan, vaikka juoni päällisinpuolin näytti selvältä. Mutta jos ristiriitoja lähdetään ratkaisemaan niin luulenpa että niitä löytyy jokaisesta elokuvasta ihan tarpeeksi monta heikentämään arvosanaa. Miksi elokuvan ”unohduksen jumala” ei voinut pyyhkiä päähenkilön muistia kun kerran koko maailman muistin pyyhkiminen oli mahdollista? Mutta kaikinpuolin kiinnostava juoni ja ihan ok leffa.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
