Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 19.3.2018, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 6 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 30-vuotias.
Eletään 60-lukua. Elisa Esposito on mykkä siivooja, joka ei ole koskaan löytänyt paikkaansa maailmasta. Siivotessaan salaista laboratoriota Elisa löytää vesitankista oudon otuksen, jota Amerikan hallitus pitää piilossa. Neuvostoliittokin on otuksesta kiinnostunut, mutta vain sen verran että päättää estää Amerikan hyötymästä siitä mitään. Elisa haluaa taas pelastaa otuksen, koska uskoo sen olevan ainoa joka häntä ymmärtää…
The Shape of Water on Guillermo del Toron uusin luomus. Pidän del Toron tyylistä, myös tämän elokuvan hahmoista ja tunnelmasta. Tämä ei ole mikään Pan’s Labyrinth, mutta ei tarvitsekaan olla. Ameliémainen tapahtuman kuljettelu, soundtrack, vahvasti 60-luvun miljöö ja erinomaiset näyttelijät tekevät tästä elokuvasta poikkeuksellisen. Varsin omituinen myös tavallaan, kokeilunhalua on löytynyt.
Pidän elokuvassa myös viittomakielestä, joka liippaa läheltä omaa arkeani. Myöskin tietynlainen opetus erilaisuudesta ja tietynlaisesta paikan hakemisesta tässä maailmassa kiehtoo erityisen paljon. Puutteina mainittakoon ajoittainen hidastempoisuus, ehkä liiallinenkin eriskummallisuus sekä jotkut hahmojen kummalliset maneerit, jotka eivät tunnu liittyvän mihinkään.
4 Oscarin elokuvaksi hieno pläjäys, mutta en tiedä onko kuitenkaan ihan silti paras ohjaus, soundtrack, tuotesuunnittelu ja vuoden elokuva loppupeleissä. Erittäin hyvä, mutta ei mikään ilmiömäinen.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
