Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 13.6.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Eletään vuotta 1986 Iranissa, pienessä kylässä. Sahebjam-nimisen toimittajan auto hajoaa juuri ennen kylää, jonne mies jää hetkeksi jumiin. Kylän vanhempi nainen Zahra pyytää toimittajan kahville, ja kertoo uskomattoman tarinan kylässä tapahtuneesta vääryydestä…
”Naisen kivitys” on erittäin järkyttävä, koskettava, ja puhutteleva tositapahtumiin perustuva draamaelokuva pienen islamilaisen kylän julmuuksista. Pidin elokuvasta koska se herätti hyvin ajatuksia, ja se oli oikeasti upeasti tehty. Tällaisen elokuvan pitäisi puitteiden perusteella olla kamalan tylsä, mutta tämä elokuva oli rakennettu niin että hitaampikin pysyy mukana.
Elokuva ottaa kantaa Lähi-Idässä tapahtuviin etenkin naisia kohtaan kohdistuviin sukupuolirasistisiin julmuuksiin. Leffa palauttaa katsojan maan tasalle, ja muistuttaa miten sairaassa maailmassa elämme. En tiedä aiheuttiko loppukohtauksen brutaalius, soundtrackin tunnepitoisuus, sekä väärintekijöiden että Sorayan puolustajien reaktiot vai yleinen liikuttavuus sen että kyyneleet pakostikin kihosivat silmiini…
Jotenkin tuntuu väärältä itkeä tämänkaltaisessa elokuvassa, kun yleensä itken leffojen kohtauksissa jotka ovat positiivisemmat. Leffa on kantaaottava, ja jää kummittelemaan pitkään vielä sen katsomisen jälkeenkin. Elokuva oli raaka, enkä suosittele sitä heikkohermoisille, mutta suosittelen kaikille muille ketkä pystyvät katsomaan.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
