Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 21.2.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.
Eva ja Franklin ovat tavallinen pari, jotka saavat esikoisensa Kevinin. Kevinistä tuppaa olemaan synnytysmasennuksesta kärsivälle äidille pelkkää harmia. Elämä tasoittuu, mutta Kevin pysyy hankalana. Äiti joutuu kamppailemaan vaikean arjen kanssa vielä enemmän kun poika syyllistyy koulusurmaan…
Leffa on haastava pala katsoa. Se on tunnelmallinen, masentava draama kouluampujan vanhemmista. Elokuva käy suhteellisen ajankohtaisen asian läpi hieman epätavallisesta perspektiivistä, nimittäin syyllisyyttä potevan vanhemman näkövinkkelistä. Leffa on fiktiota, mutta aihepiiri kouraisee syvältä. Elokuva osoittaa miten masennuksen, synnytysmasennuksen, mielenterveysongelman ja väärien kasvatusmetodeiden yhteisvaikutelma voi saada aikaan jotain katastrofaalista. Hienosti kuvattu ja näytelty murhenäytelmä, etenkin Tilda Swintonin osalta. Jos katsot tämän, älä odota onnellista tai seliteltyä loppua. Kyseessä on tunnekuvaus, ja aika onnistunut sellainen. Miinusta hitaudesta ja turhasta toistosta.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
