Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 9.9.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Max on poika, jolla ei ole isää. Muutenkin vaikean lapsuuden kanssa kamppaileva poika joutuu hankaluuksiin siskonsa ja äitinsä kanssa. Kun äiti hermostuu, Max karkaa mielikuvitusmaailmaansa, jossa on hurjia ja hassuja hirviöitä. Maxista tulee hirviöiden kuningas, mutta kuninkuus ei menekään ihan odotetusti…
Lastenkirjaan perustuva ”Hassut hurjat hirviöt” on yllättävän upea elokuva. Spike Jonzen (Being John Malcovich, Adaptation) ohjaustyö hipoo täydellisyyttä. En osaa sanoa yhtä syytä miksi pidin elokuvasta, mutta jostain syystä se sai minut täysin valtoihinsa. Elokuva ei ole suoranaisesti lasten elokuva, sillä sen todellinen sanoma avautuu vain varttuneimmille katsojille. Leffa on sekä hauska että koskettava, ja tulipa taas muutama kyynelkin tirautettua.
Elokuvassa on paljon symboliikkaa, joka kertoo lapsen ajatuksista. Pidin siitä miten leffassa on kuvattu tunteiden koko kirjo. Elokuva on visuaalisesti hieno, ja sen taiteellinen aspekti tulee esille uskomattomassa toteutuksessa. Max Records on lupaava lapsinäyttelijä, ja James Gandolfini ääninäyttelee myös huikeasti. Tätä lapsuudesta kertovaa elokuvaa suosittelen etenkin lapsenmielisille.
- Katsottu ja arvioitu : 9.9.2010 Arvion kirjoitti
@rolle - Genret:
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
