Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 28.12.2008, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 16 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Kaksi brittiläistä naisturistia ja australialainen mies lähtevät autopatikkaretkelle Wolf Creekin kraatterille. Kraatterilta lähtiessään retkiläiset huomaavat autonsa simahtaneen ja kellonsa pysähtyneen. Paikalle saapuu epäilyttävä mutta ystävällinen puskajussi, jonka aikeet ovat hirveääkin hirveämpiä…
Tositapahtumiin perustuva Wolf Creek on järkyttävä ja säälimätön spekulaatiokuvaus Australian kadonneista. Leffaa en voinut katsoa kohtauksia täysin skippaamatta ja irvistämättä. Vaikka leffan jännittävyydeltä voisi antaakin täydet pisteet, en nauti sadismista enkä raakuudesta.
Sanotaan että ihminen on ihmisen pahin vihollinen, se tuli taas eräällä tavalla tässäkin elokuvassa todettua. Vihaan silmitöntä väkivaltaa viatonta ihmistä kohtaan, enkä sen takia pitänyt elokuvasta. Voi olla että ihmisiä katoaa juuri tällä tavoin… maailmassa on paljon harvaan asuttuja alueita, joille tietämättömät turistit saattavat eksyä mielipuolten sadistien armoille. Maailman pahuus ei vedä kohta helvetille vertoja. Enpä taida koskaan matkustaa Wolf Creekiin tämän leffan nähtyäni…
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
